Saksalainen fasismi

1
SAKSALAINEN FASISMI
Kirjoittaja mainitsee lähdeviittauksissaan Grigori deborinin kirjan ”30 vuotta suuresta voitosta”. Tämä on todella
suositeltava kirja ja sitä löytää vielä hyvin divarien hyllyilta ja iäkkäämmän järjestöväen komeroista ja kirjahyllyistä
MITÄ FASISMI ON?
Eero Ojanen kirjoitti kirjassaan ”Filosofiat ja fasismi”, että fasismista on tullut italialaisen alkuperänsä
lisäksi myös saksalaisen kansallissosialismin kattava yleiskäsite. Seuraavassa artikkelissa pohditaan
saksalaisen fasismin alkuperää ja sen olemusta sekä sen alati väijyvää läsnäoloa.
Natsien kansallissosialismi oli totalitarismia, jolle oli ominaista kutsumuskohtalo, nationalismi, rasismi,
juutalaisvastaisuus, vasemmistovihamielisyys, johtajan ehdoton yksinvalta, kaikkialle ulottuva ja
monopolisoitu valtioideologia, kansalaisten valvonta ja alistaminen sekä teollistettu murhaaminen. NatsiSaksalla oli oma sosiaalidarvinistinen moraalikäsityksensä, jota se toteutti tinkimättä. Mikään yhteiskunta ei
pysy pystyssä ilman jonkinlaista omaa moraalista normistoaan. (ML)
Norjalaisen rauhantutkijan Johan Galtungin mukaan fasismin perusolemus on yleisen määritelmän mukaan
”poliittisten päämäärien tavoittelun ja massiivisen väkivallan yhteenliittymä”. Galtungin mukaan ”uusi
fasismi” tarkoittaa vallan, myös väkivallattoman vallan, rajoittamatonta monopolia. Sota nähdään valtion
hyväksyttävänä toimintana, sota normalisoidaan ja sotaa jopa jatketaan loputtomasti.
Historioitsija Oula Silvennoisen mukaan fasismi voidaan määritellä lyhyesti väkivaltaan valmiiksi
kansallismielisyydeksi. Hänestä ”vaatimus yhtenäisestä, vahvasta ja puhtaasta kansakunnasta vie
suvaitsemattomuuteen.”
KAPITALISMIN RISTIRIIDAT SYNNYTTÄVÄT FASISMIA
Neuvostoliittolainen professori Grigori Deborin kirjoitti v. 1975, että fasismin synnytti kapitalismin yleinen
kriisi, porvarillisin yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen, poliittisen ja ideologisen rakenteen kriisi. Tätä
ilmensivät Saksassa I maailmansodan jälkeinen kaaos, vasemmiston aseman nousu ja Lokakuun
vallankumouksen luoma uhka. Keskiluokka oli menettänyt säästönsä ja asemansa yhteiskunnassa. Maassa
vallitsi vaikea nuorisotyöttömyys. Nuorisolla ei ollut mahdollisuutta saada työtä ja päästä
ammattikoulutukseen. He joutuivat kurjuuteen sekä ajautuivat rikoksiin ja prostituutioon. Fasistit saivat
tehtäväkseen kylvää kansalliskiihkoa nuorison keskuuteen.
2
Luokkaherruutensa kohtaloista huolestunut monopolistinen porvaristo (suuryritysten omistajat) ja eräissä
tapauksissa myös keskisuurten teollisuusyritysten omistajat näkivät fasismissa voiman, joka pystyisi
nujertamaan vallankumoukselliset joukot, lähinnä työväenluokan.” Deborinin mukaan fasistinen diktatuuri
on aina ja kaikkialla ollut luonteeltaan suurpääoman taantumuksellisten ja äärikansallisten piirien
terroristista diktatuuria, jonka tehtävänä on nujertaa oman maan työväenliike ja valmistaa maata
valloitussotaa varten.
Työläiset vaativat tuolloinkin parempaa palkkaa ja sosiaaliturvaa sekä työehtoja ja oikeudenmukaisempaa
kohtelua yhteiskunnassa. Kapitalistit taas eivät halunneet luopua voitoistaan ja etuuksistaan. He tarvitsivat
likaisen työn tekijän. Saksassa fasistit ja heidän kannattajansa olivat alussa I maailmansodan katkeroituneita
veteraaneja, jotka olivat vihaisia Weimarin tasavallalle sodan häviämisestä ja häpeällisistä rauhanehdoista.
He alkoivat kehitellä yhteiskunnalle fasistisia ratkaisumalleja. He liittyivät vapaaehtoisjoukkoihin
(Freikorps), jotka yrittivät v. 1920 vallankaappausta äärioikeistolaisen Wolfgang Kappin johdolla.
Fasistijärjestöjen jäsenistö koostui 1920–30-luvuilla virkamiehistä, upseereista, poliisien vasikoista,
provokaattoreista, pienyrittäjistä, ammatinharjoittajista, talonpojista, yhteiskunnasta syrjäytyneistä ja
osasta työväenluokkaa.
Deborin kysyy aiheellisesti. Mistä Hitlerin kannattajat ammensivat ennen valtaan tuloaan ne miljoonat,
joita he tarvitsivat henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämiseen, hyökkäysosastojen muodostamiseen ja
niiden vaatetukseen ja aseistamiseen? Millä varoilla natsit järjestivät suuruudenhulluja
vaalikampanjoitaan? Olisivatko he kyenneet sytyttämään II maailmansodan ilman Saksan talouselämän,
teollisuuden ja poliittisen eliitin tukea?
”Saksan aseistamisen rahoittajina ja Hitlerin hyökkäyssuunnitelmien avustajina toimivat varsinkin eräät
Yhdysvaltain pankki- ja teollisuusmiehet kuten Arthur Vandenberg, Herbert Hoover, Henry Ford, veljekset
John Foster ja Allen Dulles, William Bullitt, Randolph Hearst, William Kundsen ja Prescott Bush, jonka
perillisiä ovat presidentit George Bush ja George W. Bush ym. Näistä senaattori Vandenberg, osallistui San
Franciscossa 23.11.1937 pidettyyn salaiseen neuvottelukokoukseen, jossa Hitlerin henkilökohtaisina
edustajina olivat mukana von Tippelskirch ja von Killinger. Tässä kokouksessa senaattori Vandenberg lausui
käsityksenään, että Yhdysvaltain ulkopolitiikan tulisi pyrkiä tukemaan Hitleriä yhteisessä taistelussa
Neuvostoliittoa vastaan. Saksan aseistaminen ja Natsi-Saksan rahoittaminen kahden maailmansodan
välisenä aikana on ensimmäinen niistä tekijöistä, jotka johtivat siihen, että uusi sota pääsi syttymään ja että
Suomikin syksyllä 1939 joutui sodan jalkoihin. (Mauri Ryömä: Asiakirjojen todistus ns. Talvisodasta 1939–
40)
HITLERIN VALTAANNOUSU
Vuosi 1919: Versailles’n rauhansopimus allekirjoitetaan. Saksan työväenpuolue (DAP) perustetaan. Adolf
Hitler vakoilee ensin armeijan piikkiin puoluetta, mutta päättääkin liittyä puolueeseen, koska pitää sen
ideologiasta.
Vuosi 1920: DAP muuttaa nimensä Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (NSDP). Puolue
julkaisee Hitlerin laatiman 25-kohtaisen pysyvän ohjelmansa.
Vuosi 1921: Hitler valitaan NSDP:n johtajaksi ja hän nimeää itsensä Führeriksi. Ruskeapaitojen SA
(iskuosastot) perustetaan.
Vuosi 1923: Puolueen jäsenmäärä oli 15 000. Hitler kumppaneineen yritti Münchenissä
oluttupavallankaappausta. Hän kirjoitti Mein Kampfin istuessaan Landsbergin vankilassa epäonnistuneen
vallankaappauksen jälkeen v. 1923–1924.
Vuonna 1925: Mustapaitaiset SS-joukot (suojajoukot) perustetaan aluksi Hitlerin henkivartiokaartiksi.
Vuonna 1926: Hitler-Jugend ja Saksan nuorten työläisten liitto perustetaan.
Vuonna 1927: Natsien ensimmäinen puoluekokous pidettiin Nürnbergissä.
Vuosina 1929–30: Suuri maailman lama aiheutti Saksassa suurtyöttömyyttä ja kurjuutta, jonka seurauksena
natsien kannatus kasvoi dramaattisesti. Natsit perustivat tytöille ja pojille omat lapsijärjestöt. Natseista tuli
valtiopäivien 2. suurin puolue (18,3 %). Sillä oli jo 178 000 jäsentä.
Vuonna 1932: Kansallissosialisteista tuli suurin puolue valtiopäivillä (37,4 %).
3
Vuonna 1933: Presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Poliittisia vankeja
varten perustettiin Dachaun keskitysleiri lähelle Müncheniä ja Sachsenhausen lähelle Berliiniä. Hitler
vahvisti natsien ulkopolitiikan päämääräksi saksalaisen herrarodun elintilan turvaaminen. Berliinin
valtiopäivätalo poltettiin, jonka seurauksena kommunistisen puolueen toiminta kiellettiin. Natsit saivat
selvän enemmistön parlamenttiin. Uusissa vaaleissa natsit saivat 44 % kannatuksen. Hitlerille myönnettiin
oikeus säätää lakeja neljän vuoden ajan ilman parlamentin siunausta. Paikallishallinto siirtyi natseille.
Ammattiliitot kiellettiin. Kirjaroviot sytytettiin. Kaikki poliittiset puolueet lukuun ottamatta natsipuoluetta
kiellettiin. Saksa erosi Kansainliitosta.
Vuonna 1934: Natsit puhdistivat Pitkien puukkojen –yössä omia rivejään. Presidentti Hindenburgin kuoltua
Hitleristä tuli valtakunnanjohtaja.
Natsit aloittivat yksityisistä murhista, mutta laajensivat toimintaansa tuhoamisleireihin ja massamittaisiin
joukkomurhiin. Natsien 12 vuotta kestänyt rikos ihmisyyttä vastaan aiheutti yhden maailmansodan,
juutalaisten kansanmurhan, keskitys- ja tuhoamisleirien saariston, yli 50 miljoonan ihmisen kuoleman
sodassa, atomipommin pudottamisen kahteen siviilikohteeseen ja valtavat taloudelliset tuhot Euroopassa
sekä mittaamattoman inhimillisen kärsimyksen koko ihmiskunnalle.
HISTORISMI SYNTIPUKKINA
Syntipukiksi fasismin synnylle on esitetty historistista ajattelutapaa, joita ovat edustaneet mm.
antiikissa Platon ja Aristoteles sekä 1800-luvulla eläneet Hegel ja Marx. Historismi on lähestymistapa, joka
pyrkii selittämään yhteiskunnallisia ilmiöitä niiden historiallisista lähtökohdista käsin. Historismin
syyllistäminen fasismin kohduksi on ollut poliittisen oikeiston suosiossa, koska sen tavoitteena oli ja on yhä
edelleen sosialismin osoittaminen totalitaariseksi yhteiskuntajärjestelmäksi.
Mauri Noro arvioi Hegelin historianfilosofian luentojen johdannossa, ”Järjen ääni” esipuheessa, että
Hegelin Oikeusfilosofian mukaan valtio on oikeastaan maan päälle ilmestynyt jumalallinen hahmo. Niinpä
yksilön suurin vapaus onkin kärjistyneesti sanoen siinä, että hän vapaaehtoisesti alistuu valtion
harjoittamaan pakkovaltaan. Tie tästä Hegelin lausunnosta totalitaarisuuteen on ilmeinen. Sama Hegelin
käsittein ilmaistuna:
”Valtio on substantiaalisen (aineellisen) tahdon todellisuutena, joka sillä on yleisyyteen kohonneessa
erityisessä itsetajunnassa, sinänsä ja itselleen järjellinen. Tämä substantiaalinen ykseys (valtio) on
absoluuttista liikkumatonta itsetarkoitusta, jossa vapaus saavuttaa korkeimman oikeutensa. Vastaavasti
tällä absoluuttisella tarkoitusperällä on korkein oikeus yksilöitä kohtaan, joiden ylin velvollisuus on olla
valtion jäsen.” (Hegel: Oikeusfilosofia 258 §, s. 205)
Lisäksi maailmanhistorian hämärän näyttämön kulissien takana maailmanhenki toimii kuin näytelmän
ohjaaja, jonka viitteitä subjekti tottelee tahdottomasti. Tämä Hegelin näkemys on toimivien subjektien
kannalta varsin nöyryyttävä. Maailmanhistorian kulun määräävät yksinomaan maailmanhengen asettamat
päämäärät. Maailmanhistoria on Hegelin mukaan teuraspenkki, jolla yksityisten ja kansojen onni uhrataan.
Merkkimiehet toimivat maailmanhengen asianajajina.
Jos Adolf Hitler asetti itsensä maailmanhengen asianajajaksi, hän koki toimeenpanemansa julmuudet ja
julistamansa fasistiset päämäärät oikeutetuiksi. (ML)
Karl Marxin osoittelu on hyvin päämäärähakuista. Marxilaisuus pyrkii tuotantovälineiden kapitalistisen
yksityisomistuksen lakkauttamiseen ja pitkän vallankumousprosessin myötä kapitalistien kieltämiseen
yhteiskuntaluokkana – ei heidän tuhoamiseensa ihmisinä – sekä porvarillisen valtiokoneiston kumoamiseen
ja sen korvaamiseen työväenluokan vallalla. Tämä tarkoittaa demokratian laajentumista talouteen ja
osallistuvaa demokratiaa yhteiskunnan päätöksenteossa. Sosialismissa yhteiskunta on olemassa ihmistä
varten. Kapitalismissa ihmiset sen sijaan ovat olemassa tuotantoa varten. Kapitalismi laajentaa elintilaansa
valtaamalla vapauden ja demokratian nimissä kaikin mahdollisin keinoin itselleen uusia markkinoita. (ML)
4
PLATON TOTALITARISMIN ISÄNÄ
Platon kuvasi aikoinaan omaa ihannevaltiotaan pääteoksessaan ”Valtio”, jossa käsitellään politiikkaa,
etiikkaa, runoutta, kasvatusta ja psykologiaa jne…”Ja kun valtio on kerran päässyt oikealla tavalla alkuun,
se kasvaa ympyrän tavoin. Kun kasvatus ja opetus pysyvät kunnollisina, ne saavat aikaan hyviä luonteita.
Kunnon luonteista taas tulee tällaisen kasvatuksen ansiosta vielä edeltäjiäänkin parempia, sekä muissa
suhteissa että myös suvunjatkamisen kannalta, kuten on muidenkin elollisten olentojen laita. Lyhyesti
sanoen: valtiomme valvojien on tiukasti vartioitava, ettei kasvatus pääse heidän huomaamattaan
turmeltumaan.” (Platon, Valtio 432 a-b).
Valtio on Platonin mukaan oikeudenmukainen silloin, kun sen sisältämät kolme erityyppistä
yhteiskuntaluokkaa (ansiotyöntekijät, puolustajat ja vartijat) ja orjat keskittyvät kukin omiin tehtäviinsä ja
hoitavat sen, mikä niille kuuluu valtiossa. Vartijoiden suhteen on esitetty klassinen kysymys: Kuka vartioi
vartijoita?
Luokkajako ja siitä johtuva yhteiskunnallinen eriarvoisuus on edelleen vallitseva olotila tämän päivän
maailmassa. Orjuutta ja orjakauppaa on harjoitettu maapallon kaikissa asutuissa maanosissa. Orjuus ei ole
kadonnut. Se on vain vaihtanut muotoaan. Sen yleisimmät muodot ovat nykyisin palkkaorjuus ja
ihmiskauppa. Totalitarismi on purettavissa ainoastaan lakkauttamalla luokkayhteiskunnat ja niiden
liittoutumat. (ML)
YHTEISKUNTATIETEET IRTAANTUIVAT JÄRJEN KÄSITTEESTÄ
Frankfurtin koulukuntaan lukeutunut Herbert Marcusen mukaan yhteiskuntatieteet irtaantuivat
filosofisesta järjen käsitteestä 1800-luvun lopulla. Ne halusivat alistaa ihmisen vain luonnontieteellisen
tutkimuksen kohteeksi. Tiede korosti vain sitä, mikä on välttämättä annettua ja ankaran lain alaista.
Ihmisen aidot valinnat ja vaikutusmahdollisuudet, vastuun korostaminen ja arvopäämäärien pohtiminen
jäävät sivuun. Tuolloin arvojen ja tosiasioiden erottaminen toisistaan tuli tieteelliseksi perusvaatimukseksi,
jolloin keinot korvasivat päämäärät – teknologia syrjäytti etiikan. Marcusen mukaan tämä johti yleiseen
asevarusteluun ja militarisoimiseen, joka loi pohjan fasismin totalitarismille ja sodan ihailulle.
Tieteen menettäessä humanistiset arvonsa ja sen keskittyessä vain teknisiin ratkaisumalleihin sen
saavuttamat lopputulokset ovat ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta arveluttavia. Me törmäämme
nykyisin näihin samoihin eettisiin ongelmiin mm. terveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden kaupallistamisessa
ja priorisoinnissa, kasvien ja eläinten geenimanipuloinnissa, asevarustelussa ja jatkuvissa sodissa sekä
ympäristön saastumisen sallimisessa. Kuluttaminen on tärkeämpää kuin siedettävän elämän takaaminen
kaikille ihmisille. Ihminen kuvittelee olevansa luonnon herra. (ML)
Maailmassa soditaan yhä fossiilisten energialähteiden ja raaka-aineiden hallinnasta. Öljyä, maakaasua ja
kivihiiltä hyödynnetään kursailematta energiatuotannossa, autoteollisuudessa, polttoaineena liikenteessä,
liikenneväylien rakentamisessa sekä muovi- ja pakkausteollisuudessa. Samanaikaisesti näiden fossiilisten
luonnonvarojen käytön seuraukset ovat aiheuttaneet maapallon laajuiseen ympäristökatastrofiin. (ML)
EUGENIIKKA JA SOSIAALIDARVINISMI
Eugeniikan (rodunjalostuksen) uranuurtajina ahersivat 1800-luvun loppupuolella mm. englantilainen
antropologi Sir Francis Galton ja italialainen kriminologi Cesare Lombroso. Galton tuli kuuluisaksi älykkyyttä
”mittaavilla” ihmisen kallon muodon mittauksillaan. Hän koetti tutkia perinnöllisyyden osuutta ihmisen
ominaisuuksien ja kykyjen kehittymisessä ja tarkastella mm. rotujen välisiä eroavaisuuksia tässä suhteessa.
Hänen mielestään ihmisen psyykkiset ja fyysiset ominaisuudet periytyvät. Lombroso taas sai mainetta
väitteellään, että rikollisuus on periytyvää.
5
Englantilainen filosofi Herbert Spencer julkaisi v. 1852 esseen ”Väestöteoria”, jossa esitti seuraavan
kuuluisan määritelmänsä: ”Olemassaolotaistelu johtaa olosuhteisiin parhaiten sopeutuvien yksilöiden
eloonjäämiseen.” Spencerin ajattelun mukaan yhteiskunnan kehitys edellyttää yksilöiden toimintavapautta,
kilpailua ja parhaiten sopeutuneiden eloonjäämistä. Hän ei kavahtanut tekemästä loogisia johtopäätöksiä
teoriastaan, joka tuomitsi kaikki heikot ja avuttomat tuhoon. Hänen opeillaan oli huomattava merkitys jo
1860–90-lukujen yhteiskunnalliseen ajatteluun.
Natsit ammensivat irrationalistifilosofi Friedrich Nietzscheä omiin tarkoituksiinsa. ”Antikristuksessaan”
tämä totesi enteellisesti: ”Mikä on hyvää? – Kaikki, mikä kohottaa vallantuntoa, tahtoa valtaan, valtaa
itseään ihmisessä. Mikä on huonoa? – Kaikki, mikä syntyy heikkoudesta. Mikä on onni? – Tunto siitä, että
valta kasvaa, – että vastarinta tulee voitetuksi. Ei tyytyväisyyttä, vaan enemmän valtaa; ei rauhaa yleensä,
vaan sotaa; ei hyvettä, vaan kuntoa. Heikkojen ja epäonnistuneiden tulee käydä perikatoon: meidän
ihmisrakkautemme ensimmäinen käsky. Ja heitä on siihen vielä autettavakin.”
EUGENIIKKA KOETTIIN TIETEEKSI
1930-luvulla sivistysvaltioiksi itsensä lukevissa USA:ssa, Englannissa ja Saksassa toimi laitoksia ja seuroja,
joiden tavoitteina eugeniikan päämäärien edistäminen. Pohjoismaista epähumanistisen tutkimusalan
johtavana maana oli Ruotsi, jossa toimi asialle omistautunut oma rotubiologinen laitoskin. Useat
suomalaiset johtavat lääkärit olivat suorittaneet lääketieteellisiä opintoja ja tutkimusprojekteja Saksassa.
Suomen valtaeliitillä oli veljelliset suhteet Saksaan, joka oli pelastanut Suomen kapitalistit
vallankumoukselta v. 1918. Osaavan ”ison veljen” tiede-elämää ei asetettu kyseenalaiseksi.
SUOMALAISTA EUGENIIKKA-TIEDOTUSTA
Otavan – natsien valtaannousun v. 1933 – julkaiseman ja Hannes Salovaaran toimittaman tietokirjan
”Eläinten maailman” viidennessä osassa s. 323–325 selvitetään rotuhygienian sisällystä ja merkitystä
aikalaisen hyväksyvästi kuvaamana seuraavasti:
”Tulevaisuudesta huolehtiminen on sekä jokaisen ajattelevan yksilön että elinvoimaisen kansan kaikkein
tärkein ja siveellisestikin korkein velvollisuus. Menneiden sukupolvien historiallisen perinnön, kansan
oikeuksien ja vapauden säilyminen ja puolustaminen, riippuvat siitä, millainen on edellisten polvien jättämä
biologinen perintö, siis millainen ihmisaineksen hoidettaviksi ne ovat historiallisen perinnön jättäneet…
Kansan tulee säilyä perusasultaan terveenä, elinkykyisenä, rappeutumattomana sukupolvesta sukupolveen.
Rotuhygienian eli eugeniikan tehtävänä on niiden menettelytapojen löytäminen, jotka tekevät tämän
mahdolliseksi… Tieteellisen työn tuloksien soveltaminen kansojen tulevaisuuden palvelukseen on
rotuhygienisen työn yhteiskuntapoliittinen tehtävä.”
Tähtääkö nykyisen oikeistohallituksen harjoittama sosiaali- ja talouspolitiikka tietoisesti yhteiskuntamme
vähäosaisten (sairaat, vammaiset, syrjäytetyt ja vanhukset) karsiutumiseen suomalaisesta yhteiskunnasta?
SAKSALAISEN FASISMIN PÄÄMÄÄRÄ
”Meidän taistelumme päämääränä on oman rotumme ja oman kansamme olemassaolon ja lisääntymisen
turvaaminen, sen lasten elättäminen ja sen veren puhtaana pito, isänmaan vapaus ja riippumattomuus,
jotta kansamme voi kypsyä täyttämään myöskin maailmakaikkeuden Luojan sille osoittaman
kutsumuksen.” (Taisteluni s. 247)
”Teatteri, taide, kirjallisuus, elokuvat sanomalehdistö, julisteet ja näytteille asetetut kuvat ja mainokset on
siivottava puhtaiksi mätänevän maailman ilmiöistä ja asetettava siveellisen valtio- ja kulttuuriaatteen
palvelukseen… Kaikissa näissä asioissa pitää päämaalin ja tien määrääjänä olla huolenpito Saksan kansan
sielun ja ruumiin terveyden säilyttämisessä. Yksilöllisen vapauden oikeus väistyy rodun
säilyttämisvelvollisuuden tieltä.” .” (Taisteluni s. 295–96)
6
Vuonna 1935 natsipuolueen edustajakokous julisti luonnon ja ihmiskunnan historian kansallissosialistisen
tulkinnan tärkeimmäksi perustaksi ja kansallissosialistisen valtakunnan lainsäädännön pohjaksi. (Der
Parteitag der Freihet vom 10–16, 9/1935, Ofizieller Bericht, s. 50–54)
Adolf Hitler ajatteli, että oli olemassa erityinen arjalainen rotu, jolla oli erityinen hallitsijan lahjakkuus ja
erityinen valtiastehtävä maailmassa. Kaikki luova kulttuurityö on peräisin tästä rodusta ja aivan erityisesti
sen germaanisesta eli pohjoismaisesta haarasta. Saksalaiset olivat herrakansaa, kun taas sellaiset
kansanryhmät kuin juutalaiset ja slaavit olivat ali-ihmisiä. Juutalaiset piti puhdistaa pois Saksan
kansanruumiista. Saksan historiallisena kutsumuksena oli taistelu slaaveja vastaan. Hitler halusi uudelleen
suunnata germaanien valloitusretket kohti itää; sieltä, ennen kaikkea Neuvostoliitosta –
juutalaismarxilaisesta rikollisvaltiosta – hän halusi hankkia elintilaa, Saksan kasvavalle väestölle. (Grimberg:
Kansojen historia 21. osa)
Tallinnassa syntynyttä baltiansaksalaista, natsien ideologia Alfred Rosenbergiä pidetään Lebensraumkäsitteen (itselleen valloitettavan elintilan), Versailles’n rauhansopimuksen purkamisen, juutalaisten ja
kristittyjen kirkkojen vainon ohjelmallisena pääarkkitehtina.
HEIDEGGER JA FASISMI
Martin Heidegger (1889–1976) oli merkittävä saksalainen filosofi, joka tunnetaan eksistentialistisesta ja
fenomenologisesta ajattelustaan, joka pohti etenkin olemisen-käsitettä. Hänen vaikutuksensa ulottui
filosofiaan, dekonstruktioon, kirjallisuusteoriaan, teologiaan ja arkkitehtuurin teoriaan. Tultuaan valituksi
Freiburgin yliopiston rehtoriksi hän liittyi kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen (NSDAP) v. 1933. Miksi
Heidegger kietoutui natsismiin? Hän vaikeni sodan jälkeen juutalaisten kansanmurhasta ja keskitysleireistä.
Hän vähätteli myös omaa osuuttaan kansallissosialistisessa liikkeessä.
George Steiner esittää kirjassaan ”Heidegger”, ”ettei ole paljon vaihtoehtoja arvioitaessa sitä, missä määrin
Heidegger puheillaan ja hallintotoimillaan osallistui saksalaisen yliopistomaailman natsilaistamiseen v.
1933–34. Monien muiden älymystön edustajien tapaan Heidegger tempautui selvästi mukaan siihen
raakaan ja juhlavaan päihtymykseen, joka elähdytti Saksaa 15 nöyryytyksen ja epätoivon vuoden jälkeen.
Alaston voima ja valta voivat lumota akateemisesti suuntautuneen ihmisen… On selvää, että Martin
Heidegger näki itsensä valittuna saksalaisten johdattajana, ajattelija-johtajana, joka antaisi muodon
kansalliselle uudelleensyntymälle. Heideggerin asennetta voidaan hyvin verrata Platonin oppeihin filosofien
johtamasta valtiosta samoin kuin Platonin omaan rooliin Sisilian despoottisen kuningashuoneen
neuvonantajana.”
Heidegger oli Steinerin mukaan vakuuttunut siitä, että Saksa ja saksan kieli, joka hänen mielestään oli
verrattavissa vain muinaiskreikkaan, olivat saaneet kohtalokseen ja kutsumuksekseen ilmentää ja kokea
niin inhimillisten saavutusten huipun – saksalaisessa filosofiassa, saksalaisen kulttuuripiirin musiikissa,
Hölderlinin runoudessa – kuin inhimillisten saavutusten pohjattomimman kuilunkin. Heideggerin filosofia ei
sisältänyt minkäänlaista etiikkaa eikä siitä voida myöskään johtaa etiikkaa. Hänen oman selvityksensä
mukaan etiikka sellaisena kuin se kohdataan esimerkiksi Kantin töissä, tai sellaisena kuin se voidaan johtaa
Hegelin historismista, on täysin hänen oman ontologisen työnsä ulkopuolella.
VIERAANTUMINEN JA PROPAGANDA FASISMIN PERUSTANA
Psykoanalyytikko ja sosialisti Erich Frommin mukaan fasismin arvot ja ihanteet eivät lopultakaan eronneet
paljon niistä, jotka vallitsivat Saksaa ympäröivissä kapitalistissa maissa. Miten on voinut kehittyä toisaalta
ihmisiä, jotka pyrkivät valtaan ja käyttävät sitä natsien tavoin, ja toisaalta ihmisiä, jotka sellaiseen alistuvat?
Frommin vastaus tähän on ihmisen vieraantuminen itsestään. Fasismin pohjaa eivät luoneet sen omat tai
muidenkaan haaveet ja utopiat, vaan juuri ihmisten tyytyminen terveeseen järkeen, arkipäivän
käytännöllisyyteen ja elintasokilpailuun.
7
Erich Fromm arvioi v. 1941 kirjassaan Vaarallinen vapaus natsismia seuraavasti: ”Työväenluokan,
liberaalisen ja katolisen keskiluokan asenne natsismiin oli negatiivinen ja resignoitunut
(välttämättömyyteen mukautunutta), mutta keskiluokan alemmat kerrostumat, pienliikemiehet,
käsityöläiset ja kaulusköyhälistö tervehtivät innolla tätä uutta ideologiaa.” (Vaarallinen vapaus, s. 198)
”Hitler osoittautui sen takia tehokkaaksi välikappaleeksi, koska hänessä oli sekä pikkuporvarin kaunista ja
vihamielistä henkeä, jonka alempi keskiluokka tunneperäisesti ja yhteiskunnallisesti tunsi omakseen, että
opportunistia, joka oli valmis palvelemaan Saksan teollisuusmiesten ja junkkerien (maanomistajaylimystö)
etuja. Alun perin hän esiintyi vanhan keskiluokan messiaana, lupasi hävittää tavaratalot, murskata
pankkipääoman ylivallan jne… Näitä lupauksia ei koskaan täytetty. Mutta se ei kuitenkaan merkinnyt
mitään. Natsismilla ei ollut koskaan aitoja poliittisia ja taloudellisia periaatteita. On tärkeää ymmärtää, että
natsismin ainut periaate oli radikaali opportunismi. Ainoa, mikä merkitsi, oli se, että sadattuhannet
pienporvariston edustajat, joille normaali kehitys olisi suonut vain hyvin vähäiset mahdollisuudet ansaita
rahaa ja valtaa, pääsivät nyt natsibyrokratian jäseninä osallisiksi hyvinvoinnista ja arvovallasta, jotka
aiemmin olivat kuuluneet yksinomaan ylemmille luokille.” (Erich Fromm: Vaarallinen vapaus s. 205)
Saksalainen marxilainen filosofi Ernst Bloch totesi 1930-luvulla natsien taitavuuden propagandan alueella:
”He osasivat omia käsitteitä muualta ja valjastaa ne omaan käyttöönsä, antaa vanhoille sanoille uusia
merkityksiä niin, että niissä oli samaan aikaan jotain vanhaa, tuttua ja vetoavaa mutta myös uutta ja outoa,
mukaansatempaavaa ja oman ajattelun aseet riisuvaa.” Kolmas valtakunta viittasi Saksan yhdistymisen
historiaan. Alkujaan termi liittyi keskiajan teologiaan. Tuhatvuotisen valtakunnan ajatus sisältyy oppiin
taivasten valtakunnan toteutumisesta kerran maan päällä. Hakaristi eli svastika on alkujaan hyvin vanha
onnen vertauskuva. Hindulaisuudessa hakaristi symboloi äärettömän pyhää ja hyvää.
Johonkin väestöryhmään kohdistuvan parjaamisen, nöyryyttämisen ja syrjinnän arkipäiväistyttyä ihmiset
alkavat hyväksyä tällaisen käyttäytymisen luonnolliseksi olotilaksi etenkin, jos se ei koske heitä itseään. He
jopa katsovat kyseisen kohderyhmän itsensä aiheuttaneen ja ansainneen oman huonon kohtelunsa.
Seuraavassa vaiheessa kyseinen väestöryhmä syyllistetään kaikkien vallitsevien yhteiskunnallisten
ongelmien aiheuttajiksi. Oikeistopopulismi puree Euroopassa edelleen hyvin pikkuporvaristoon.
Oikeistopopulistiset puolueet suosivat karismaattisia ja sanavalmiita johtajia. Nationalismi on
osoittautunut hyväksi kylvöalaksi vihanpidolle. Kun sortoa aletaan perustella ”tieteellisesti” tai kansalliseen
turvallisuuteen vedoten ja kun se ottaa itselleen järjestäytyneen väkivallan muodon ja lisäksi kun
yhteiskunnan eliitti hyväksyy sen, tie fasismiin aukenee. Fasismin kannattajien ottaessa valtiollisen vallan
haltuunsa pääomapiirien hyväksymänä heidän vainonsa ja väkivaltansa laajenee kohdistumaan kaikkiin
toisinajattelijoihin (ML).
SUOMALAISEN FASISMIN PERUSTA
”Kuten italialaiset aateveljensä, myös suomalaiset radikaalit käänsivät sisällissodan lopputuloksen omalta
kannaltaan tappioksi. Sota oli voitettu, mutta rauha hävitty. Tappio oli tullut tasavallan, parlamentarismin,
Neuvosto-Venäjän kanssa solmitun rauhansopimuksen, kommunistien uudelleen alkaneen poliittisen
toiminnan muodossa. Tappion oli kärsinyt myös radikaalien suosima saksalaissuuntaus… Sodan päättymistä
seurannut rintaman pyhien veljeskuntien hajoaminen tuntui monista sotilaista äärimmäisen turhauttavalta.
Siksi jotkut lähtivät jatkamaan sotilaselämää uusiin sotiin. Suomalaisille olivat tarjolla Tarton
rauhansopimuksen solmimista edeltäneet heimosodat – lähialueen konfliktit Itä-Karjalassa, Inkerinmaalla ja
Virossa… Ne tarjosivat osallisuutta kokemukseen, joka kasvatti fasististen liikkeiden tulevan jäsenistön.
Suomalainen sotasukupolvi taottiin maailmansodan, sisällissodan ja heimosotien ahjossa, ja siitä tuli
ympäristön vaihtelevuudesta huolimatta häiritsevästi eurooppalaisen esikuvansa kaltainen.” (Silvennoinen
ja kump.: Suomalaiset fasistit, s. 69–70).
Fasistien ydinjoukkoon lukeutui mm. sivistyneistön suomalaisuusaktivisteja, jääkäreitä, valkoisia
sorakuoppamiehiä, heimosotureita, suojeluskuntaintoilijoita ja Akateemisen Karjala-Seuran jäseniä.
8
Punaisten jahtaamiseen, kuulusteluihin, vankileirien vartioimiseen ja lahtaamiseen osallistuminen yhdisti
tuhansia valkoisia.
”1920-luvusta tuli kansallismielisen radikalismin suuri vuosikymmen. Sen aikana syntyi radikaali
järjestökenttä, toimintatavat vakiinnuttivat muotonsa ja suomalainen fasismi suoritti esiinmarssinsa…
Valkoisista valkoisin Suomi kyyristyi puolustusasemiin. Se linnoittautui vapaussotaideologiaan,
maanpuolustuksen ja yhteiskunnan militarisoimistavoitteiden taakse suojeluskuntiin ja Lotta
Svärdiin.” (Suomalaiset fasistit, s. 111-112)
Erään 1920-luvun ylioppilasmaailman iskulauseen mukaan suomalaiseen isänmaanrakkauteen kuului kaksi
toisistaan erottamatonta osaa: rakkaus omaan maahan ja ryssäviha. Suomen valtiovalta ei estänyt
mitenkään ryssävihan lietsomista. Vihapuheita edistettiin voimakkaasti koulujen ja puolustuslaitoksen
toimesta. Ryssävihan kylvön tärkeimpinä kansalaisten kasvatuksellisina kanavina toimivat
Suojeluskuntajärjestö, Lotta Svärd, suojeluskuntapojat ja pikkulotat. Vapaussodan Rintamamiesten Liitto
järjestäytyi v. 1929 valtakunnalliseksi liitoksi. Siitä tuli merkittävä äärioikeiston taustavaikuttaja. Siihen
kuului v. 1939 yli 200 paikallisyhdistystä, joissa oli yli 20 000 jäsentä. Liiton kova ydin koostui tiukan linjan
aktivisteista, jotka halusivat muuttaa yhteiskuntaa fasististen ihanteidensa mukaisesti.
Suojeluskunta järjesti vuosittain useita tuhansia valistustilaisuuksia, joihin osallistui 750 000–1 250 000
kansalaista. Vuodesta 1925 alkaen se propagoi aatteitaan Hakkapeliitta-lehden välityksellä. Vuonna 1927
siihen liitettiin oheistoimintoina Suojeluskuntain Kauppa Osakeyhtiö (SKOHA), Suojeluskuntain Ase- ja
konepaja Osakeyhtiö (SAKO) sekä Suojeluskuntain Kustannus Osakeyhtiö. Järjestöön kuului v. 1938 yli
satatuhatta jäsentä, jotka edustivat kaikkia yhteiskuntaluokkia. Maa oli jaettu 22 suojeluskuntapiiriin.
Valtio tuki organisaation toimintaa 1930-luvulla vuosittain 30–50 miljoonalla markalla. Suojeluskunnan
vaikutuspiiriin kuului arviolta lähes 400 000 kansalaista.
Lapuanliike toimi ryssävihan poliittisena siipenä. Se harjoitti ryssävihaa ja pyrki kitkemään Suomesta
juurineen kommunismin. Se hävitti kommunistien kirjapainon Vaasassa, muilutti vastustajiaan ja suoritti
Helsinkiin talonpoikaismarssin. Se taisteli Jumalan avulla pirua ja ryssää vastaan. Sen aatteellisena perijänä
oli fasistinen Isänmaallinen Kansanliike, joka muutettiin puolueeksi v. 1932. Iikollit vastustivat
kommunismia ja kansainvälistä sosialismia. He halusivat vähentää eduskunnan valtaa. IKL:lla oli v. 1936 14
kansanedustajaa. Sotavuosina 1941–43 se istui maamme hallituksessa. Liikkeessä toimi Talvisodan alkaessa
lähes 52 000 aktivistia.
Suomalaiset toimivat natsien liittolaisina Toisessa maailmansodassa. Joulukuussa 1940 laadittuun
Barbarossa suunnitelmaan liittyi merkintä: ”Suomen armeijan tehtävät: pikainen naamioitu
liikekannallepano. Osallistuminen hyökkäykseen Rovaniemen alueelta mikäli mahdollista valiojoukoin.
Tähän tarkoitukseen määrättävä 2 suomalaista divisioonaa (suuremmalle määrälle joukkoja ei ole tilaa).
Hyökkäys Laatokan molemmin puolin Laatokan kanavalle ja Syvärille. Tähän tehtävään asetettava Suomen
armeijan pääosa… Kesäkuun 22. päivästä (1941) alkaen, jolloin Hitler ilmoitti, että Suomi tulee käymään
sotaa yhdessä Saksan kanssa, Suomen armeijan ja Suomessa olleiden saksalaisten joukkojen hyökkäys
kehittyi täsmälleen niiden operaatiosuunnitelmien mukaisesti, jotka oli jo useita kuukausia aikaisemmin
laadittu Saksan ja Suomen yleisesikuntien neuvotteluissa sekä vahvistettu Salzburgissa.” (Lähde: O.W.
Kuusisen valitut teokset, s. 338–341, Edistys, Moskova)
Finnlands Lebensraum (Suomen elintila) oli v. 1941 julkaistu Suur-Suomi-aatetta tukeva propagandateos,
jonka kirjoittajina toimivat maantieteilijä Väinö Auer, historioitsija Eino Jutikkala ja kansatieteilijä Kustaa
Vilkuna. Saksankielinen teos painettiin Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. Sen
kustansi berliiniläinen Alfred Metzner Verlag. Kirjan tarkoituksena oli osoittaa tieteellisesti Itä-Karjalan ja
Inkerinmaan kuuluvan maantieteellisesti, historiallisesti ja kulttuurillisesti Suomeen ja ne pitäisi voitetun
sodan jälkeen liittää muodostettavan Suur-Suomen osaksi. Tutkija Ohto Mannisen mukaan aloite kirjaan
tuli presidentti Risto Rytiltä. Kirjoittajat valitsi Valtion tiedotuslaitoksessa työskennelleiden tutkijoiden
joukosta pääministeri Jukka Rangell yhdessä poliittisen sihteerinsä L. A. Puntilan kanssa. (Lähde: Wikipedia)
9
Hitlerin vierailu 4.6.1942 Mannerheimin syntymäpäiville osoitti kahden Neuvostoliittoon hyökänneen maan
liittolaissuhteen. Vieraiden joukossa nähtiin Suomen valtionjohtoa kuten kuvassa Hitlerin vierellä kävelevä Risto
Ryti. Vierailun yhteydessä nähtiin miten herkästi maamme upseeriston käsi heilahti natsitervehdykseen.
II MAAILMANSODAN JÄLKEISIÄ ARVIOITA NATSISMISTA
Eksistentialismin perustanlaskijoihin lukeutuva saksalainen filosofi Karl Jaspers näki natsibarbarian taustalla
ihmiskunnan sirpaloitumisen, pirstoutumisen, erilaisuuden sekä kommunikaation puutteen. Siksi
mahdollisimman vapaa, täydellinen ja olennaisiin asioihin menevä ihmisten välinen kommunikaatio on
hänen mielestään itseisarvoinen asia.
Saksalaisen teologi-filosofin ja kristillisen sosialistin Paul Tillichin mukaan saksalainen kulttuuri eli 1930-
luvulla täydellisen hajoamisen tilassa. Tätä kuvasi ihmisten epämääräinen pelko ja kauhu heidän
taloudellisen ja henkisen turvallisuutensa romahdettua. Ihmiset tunsivat itsensä yksinäisiksi ja
merkityksettömiksi ja he vaipuivat kyynisyyteen. Natsit lupasivat varmuutta, turvallisuutta ja yhteisyyttä. He
lupasivat elämälle uuden merkityksen. He tarjosivat tämän kaiken omassa demonisessa ja kaiken
tuhoavassa muodossaan. Vapaus uhrattiin turvallisuuden vuoksi, yksilön itsemääräämisoikeus varmuuden
vuoksi, yksilöllisyys yhteisöllisyyden vuoksi ja persoonallisuus absoluuttisen yhteisyyden vuoksi. Nuori
sukupolvi tarttui koukkuun.
Ranskalainen eksistentialistifilosofi ja vastarintataistelija Jean-Paul Sartre joutui v. 1940 saksalaisten
vangiksi. Hänelle fasismi oli koettua elämää. Hän osallistui aktiivisesti vastarintaliikkeen toimintaan
Pariisissa. Hän pohti fasismia vastarinnan kautta. ”Olennaistahan ei ollut todellisuuden hajoaminen, vaan
vastarinta – ja se oli täysin ehdoton, absoluuttinen valinta. Siksi Pahan todellisuus ei estänyt heitä
nousemasta Pahaa vastaan, vaan päinvastoin vaati sitä. Ihmisen täydellinen alentaminen ja alentuminen
vei kyllä uskon ihmiseen, mutta ei halua uskoa ihmiseen.”
Sartren mukaan ihmisellä on ehdoton yksilöllinen vastuu teoistaan ja hänen itse ratkaistava kaikki
ongelmansa.
Vuonna 1961 filosofi Hannah Arendt lähti Jerusalemiin raportoimaan Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä
The New Yorker -lehdelle. Syntyi teos Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil, jossa Arendt
selosti, että natsi-Saksassa pahuus oli arkipäiväistynyt virkamiespäätöksiksi. Kaikki natsit, kuten Eichmann,
eivät olleet absoluuttisesti pahoja, vaan he elivät pahuuden lävistämässä ajassa, jossa ihmiset vain
seurasivat byrokratiaa ja käskyjä. Tämä ajatus arkipäiväisti pahuuden.
Arendt sai valtavasti kritiikkiä kirjoituksestaan, joka oli täysin vastakkainen Israelissa ja Yhdysvalloissa
valloilla olleen ajatusmaailman kanssa. (Lähde: Yle)
10
Arendt oli nuoruudessaan Heideggerin oppilas ja rakastajatar. Hän joutui pakenemaan
antifasistisuudestaan johtuen Saksasta USA:an v. 1941.
EU:N KRIISIT EDISTÄVÄT KANSALLISMIELISEN OIKEISTOPOPULISMIN NOUSUA
Euroopan unioni on Euroopan kapitalistien yhteistyöjärjestö, jonka kautta kapitalistit toteuttavat pääomien,
työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta Euroopassa.
Jäsenvaltiot ovat menettäneet itsenäisen lainsäädäntövaltansa sekä talous- ja ulkopolitiikkansa. Tämän
eurooppalaisen oligarkkiorganisaation kilpailutuslainsäädäntö suosii yksityissektoria. Jos käy oikein
surkeasti, yhteiskunnan tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelut yksityistetään. Köyhien ja työttömien
valtavasta määrästä päätellen peruskirjassa mainitut ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat heikosti. Sen
useimmat jäsenvaltiot kuuluvat lisäksi sotilasliitto Natoon.
Suomen liittäminen v. 1995 Euroopan unioniin ja siirtyminen v. 2002 euroon tarkoittivat käytännössä
uusliberalistiseen talousmalliin siirtymistä. Unionin neljän perusvapauden – pääomien, työvoiman,
tavaroiden ja palveluiden liikkuminen – on toteutettu lakkauttamalla ja yksityistämällä valtion liikeyrityksiä
ja valtioenemmistöisiä osakeyhtiöitä, romuttamalla Suomen pankin asema, tuhoamalla Posti- ja
lennätinlaitos, luopumalla valtion kannattavista tytäryhtiöistä, yksityistämällä kunnallisia palveluita sekä
antamalla maan luonnonvarat kansainvälisten sijoittajien käyttöön. Valtion tuotantosektorin tuhoaminen
on kasvattanut olennaisesti pysyvää pitkäaikaistyöttömyyttä Suomessa. Uusliberalismiin olennaisesti
kuuluva valtion tarjoamien peruspalveluiden supistaminen ja sosiaalipolitiikan tiukat säästöohjelmat ovat
synnyttäneet Suomeen yli miljoonan köyhyysrajan alapuolella tai sen liepeillä elävän ihmisjoukon.
Markkinatalouden elementtejä on tuotu mukaan julkishallintoon.
Tämän seurauksena kansallismieliset oikeistopopulistipuolueet ovat vahvistaneet 2010-luvulla
merkittävästi asemaansa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja niiden kansallisissa parlamenteissa. Ne
väittävät ajavansa isänmaan asiaa, puolustavansa köyhiä ja vähäosaisia sekä edistävänsä kansallista
turvallisuutta. Nämä tuuliviiripuolueet ajavat kuitenkin käytännössä suurpääoman asiaa sekä edistävät
muukalaisvihaa ja kotimaidensa militarisoimista.
UUSLIBERALISMI LUO KASVUPOHJAA FASISMILLE
Uusliberalistista kapitalismia harjoittavat valtiot kulkevat kohti totalitarismia. Ne ovat kapitalistiluokan
diktatorisesti hallitsemia valtioita – näennäisdemokratioita, jotka pyrkivät alistamaan kaiken valvontaansa.
Kapitalistien hallussa on talous, tuotantovälineet, valtio- ja väkivaltakoneisto, media ja sivistystoimi sekä
mielipidejohtajuus kansalaisyhteiskunnassa. Suomessa on vallassa sosiaalidarvinistinen oikeistohallitus,
joka harjoittaa säälimätöntä kurjistamispolitiikkaa maamme vähätuloisia ja –osaisia kohtaan. Nuoriso- ja
pitkäaikaistyöttömyys sekä ammattikoulutuksen puute ovat jo vakavia ongelmia Suomessa.
Koulutusmäärärahojen supistaminen, oppilaitosten sulkeminen, humanististen aineiden vähentäminen
opintosuunnitelmissa ja henkilökunnan irtisanominen johtavat yleissivistyksen heikentymiseen ja
medialukutaidottomuuden lisääntymiseen. Kun kodit ja koulut eivät enää kykene kasvattamaan
ihmisoikeuksia kunnioittavia kansalaisia, kasvatus jää kaveripiirin ja median varaan. Seura tekee tunnetusti
kaltaisekseen. Tietämätön ja tyytymätön kansa on hyvää raaka-ainetta rasismille ja fasismille. Sille on
helppo syöttää uskottavia viholliskuvia.
Suomessa fasismin kehitystendenssiä voi tarkastella myös nykyisin vaikkapa perussuomalaisten
kannattajien ja puolueen kautta vaikuttavien äärioikeistolaisten järjestöjen suhtautumisena
maahanmuuttajia kohtaan. Li Anderssonin, Dan Koivulaakson ja Mikael Brunilan sekä tutkija Jussi
Jalosen mukaan äärioikeistolaisia aineksia on mukana myös Perussuomalaiset-puolueessa. Jalosen mukaan
”Perussuomalaisissa on pieni oikeistoradikaali siipi, jonka kautta radikaalioikeistolaisuus on
institutionalisoitunut.”
11
Viime eduskuntavaaleissa suomalaisten tyytymättömyys kanavoitui oikeistopopulistien kannatukseen.
Nämä saivat ennen vaaleja paljon julkisuutta mediassa, jossa he lupasivat puolustaa kantaväestöön
kuuluvien suomalaisten vanhusten, vammaisten, lasten ja pienituloisten ihmisten perusturvaa. Lisäksi he
lupasivat puolustaa suomalaisia perusarvoja ja olla EU- ja maahanmuuttokriittisiä. He pettivät
vaalilupauksensa ja päätyivät pääoman oman puolueen ja oikeistolaistuneen talonpoikaispuolueen
renkipuolueeksi.
Polttopullot lentävät ja katupartiot väijyvät jo yössä. Poliisit suojelevat sananvapauden nimissä
äärioikeiston järjestämiä mielenosoituksia. Äärioikeisto ja fasistit hyödyntävät toimissaan yhteiskunnallisen
tilanteen kiristymistä ja ihmisten tietämättömyyttä. He tarjoavat omaa maalaisjärkeen perustuvaa
vaihtoehtoaan. He väittävät olevansa isänmaallisia ja puolustavansa kansallista turvallisuutta. He
harjoittavat tietoista populismia mediassa, omivat itselleen muiden esittämiä tunnuksia ja ovat
näennäiskriittisiä. Aseman saavuttaminen ja arvostuksen saanti ovat myös houkutuksia, jotka johdattavat
yksilöitä fasistiseen liikkeeseen. Syrjäytyneet ihmiset harhautetaan kuvittelemaan, että maahanmuuttajat
kaappaavat heidän asemansa yhteiskunnassa ja he jäävät näin itse pahnan pohjimmaisiksi.
Valtaosa perussuomalaisten kannattajista ei ole korkeasti koulutettuja: useimmiten he ovat perus- tai
ammattikoulun käyneitä kansalaisia. Joukossa on silti perusduunareiden lisäksi paljon pienyrittäjiä,
taksikuskeja ja kuntosalin pitäjiä. (Suomen Kuvalehti/Taloustutkimus v. 2010). Heidän nykyisistä
kansanedustajistaan 11 on suorittanut akateemisen loppututkinnon, viisi on toiminut poliisina ja neljä
yrittäjinä. Loput 17 ovat eri alojen palkkatyöntekijöitä (toimihenkilöitä, asiantuntijoita ja duunareita) sekä
yksi opiskelija.
Militarismi kohottaa jälleen päätään. USA kutsutti panssarinsa ja hornettinsa sotaharjoituksiin Suomeen.
Maatamme ajetaan kansalaisten enemmistön mielipiteistä välittämättä sotilasliitto Naton jäseneksi.
Puolustusministeri Niinistö edustaa Perussuomalaisia. Kansalaisten käyttäytymistä valvotaan
lainsäädännöllä, verotuksella, kamera- ja nettivalvonnalla ja puhelinliikenteen seurannalla. Kansan
mielipiteitä ohjaillaan tiedotusvälineiden avulla. Uusliberalistiset valtiot pakottavat työttömänsä
palkattomaan pakkotyöhön ja vastikkeelliseen sosiaaliturvaan. Ne ovat ulottaneet kulutusideologiansa
(kaiken tuotteistaminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen) kaikille elämänalueille. Kapitalismi laajentaa
elintilaansa liittoutumalla ja valtaamalla uusia markkinoita.
Välinpitämättömyys on huono arvopohja. Fasismin pahuutta vastaan on taisteltava aina – yhtä hyvin sen
uhatessa kuin vallitessakin – vastarinta on ainoa eettisesti kestävä valinta. Suvaitsevaisuus fasismia kohtaan
ja sen vähättely suovat fasismille kasvualustan. Miksi me annamme ulkopuolisten muokata mieliämme?
Matti Laitinen
18.2.2016
Lähteet: Eero Ojanen: Filosofiat ja fasismi, Atena 1989; Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta, Edistys
Moskova 1975; G.W.F. Hegel: Järjen ääni, Gaudeamus 1978; G.W.F. Hegel: Oikeusfilosofian pääpiirteet eli
luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet, Pohjoinen 1994; O.W. Kuusinen: Valitut teokset, Edistys 1964;
F. Nietzsche: Antikristus, Vihtori Kososen kirjapaino Helsinki 1908, Erich Fromm: Vaarallinen vapaus,
Kirjayhtymä 1962; George Steiner: Heidegger, Gaudeamus 1997; Platon: Valtio, Otava 1999; Hannes
Salovaara: Eläinten maailma osa 5, Otava 1933; Hitler Adolf: Taisteluni, WSOY 1941; Johan Galtung: Uusi
fasismi pohjautuu pelon lietsontaan, (Vieraskynä) Helsingin Sanomat, 18.7.2013; Leo Martti Nieminen:
Suur-Suomi saasta, Laatulehti Ky, 1975; Wikipedia; HeSa, verkkolehti 15.2.2016; Iovtšuk, Oizerman ja
Štšipanov: Filosofian historia 1-2, Progress 1982 ja Grimberg: Kansojen historia 21. osa, WSOY
1984; www.historyonthenet.com /chronology/ timelinenazigermany.htm; Mauri Ryömä: Asiakirjojen
todistus ns. Talvisodasta 1939–40, Kansankulttuuri 1954; Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius:
Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet, WSOY 2016; http://www.theguardian.com/world/2004/-
sep/25/usa.secondworldwar