Venäjän Federaation kommunistisen puolueen arvio Ukrainan tilanteesta elokuussa 2022
Tämän artikkelin alussa haluan kiittää suomalaisia tovereita mahdollisuudesta esitellä lehtenne sivuilla
Venäjän Federaation kommunistisen puolueen näkemyksiä Venäjän toimista Ukrainassa suhteessa siellä
toteutettavaan erityiseen sotilasoperaatioon. Yhteinen mielipiteiden vaihto eurooppalaisten tovereiden
kanssa on avain objektiiviseen lähestymistapaan koskien näitä monimutkaisia kysymyksiä marxilaisesta
näkökulmasta.
Ei ole mikään salaisuus, että käsitykset ja lähestymistavat meneillään olevien tapahtumien arvioinnissa
eroavat Venäjän Federaation kommunistisen puolueen ja useiden Euroopan unionin maiden kommunististen
puolueiden välillä. Perusteena Euroopan vasemmiston mielipiteen esittämiselle ehdotan ottamaan perustaksi
Kreikan kommunistisen puolueen valitseman linjan..
- huhtikuuta 2022 ” Rizospastis ”, Kreikan kommunistisen puolueen lehti, julkaisi KKE:n keskuskomitean
kansainvälisen osaston artikkelin ”Ukrainan imperialistisesta sodasta ja Ukrainan asemasta Venäjän
Federaation kommunistisen puolueen mukaan”.
Artikkelissa arvioitiin Venäjän Federaation kommunistisen puolueen toimintaa Venäjän Ukrainassa
toteuttaman erikoisoperaation yhteydessä ja syytettiin puoluetta avoimesti Venäjän hallituksen tukemisesta
ja imperialistisesta lähestymistavasta. VFKP:ssä olemme kategorisesti eri mieltä tällaisesta arviosta.
Artikkelin ydinsanoma on, että kreikkalaisten toverien näkökulmasta Ukrainassa on meneillään
imperialistinen sota Venäjän porvariston osalta ja erityisoperaatiota tukemalla VFKP tällä tavalla seuraa
solidaarisesti hallitsevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen ja presidentti Putinin linjaa.
Korostaen tämän sodan ”imperialistista” luonnetta kreikkalaiset toverit luottavat Leninin tunnettuun
lauseeseen, jonka mukaan johdettaessa yhden kansan palkkaorjia toisen kansan palkkaorjia vastaan, koituu
tämä vain porvariston hyödyksi – se on sodan ainoa todellinen sisältö ja tarkoitus. Toverit eivät kuitenkaan
maininneet, että tämä lause sisältyy V. I. Leninin teokseen ”Sota 1914-1918”. Ja siinä puhutaan aivan
konkreettisesti ensimmäisestä maailmansodasta – todella puhtaasti imperialistisesta saalistussodasta. Mutta,
jos emme ota kantaa dogmatismin pohjalta, meidän on myönnettävä, että jokaisella sodalla on omat
erityispiirteensä.
Marxilaisen tehtävänä asemansa määrittämisessä sodan suhteen on ennen kaikkea määrittää tarkasti sen
erityisluonne. Itse asiassa imperialististen sotien lisäksi on olemassa myös kansallista vapautusta ja
antifasistisia sotia, jotka saivat erityisen laajan ulottuvuuden 1900-luvun alkupuolella, jolloin fasismi ja
natsismi syntyivät poliittisina ilmiöinä ja kansallinen vapaustaistelu kiihtyi 1900-luvun puolivälissä. Lokakuun
vallankumouksen vaikutuksesta.
Mikä ohjasi kommunistista puoluetta kantansa määrittämisessä?
Kehittäessään poliittista kantaansa erityisoperaation toteuttamiseen, VFKP analysoi niitä historiallisia
erityisolosuhteita, jotka objektiivisesti aiheuttivat Ukrainan kriisin.
Ennen lokakuun vallankumousta Venäjän valtakuntaan kuulunut Ukraina oli puhtaasti maatalousmaa. Sen
teollisuuden vahvistamiseksi siirrettiin myöhemmin V. I. Leninin ehdotuksesta Ukrainaan kuusi Venäjän
Neuvostotasavallan teollisuusaluetta idässä ja etelässä, jotka eivät koskaan olleet osa Ukrainaa. Mukaan
lukien Donetsk ja Luhansk. Vuonna 1939 Galitsia (Länsi-Ukraina) liitettiin Ukrainaan, joka oli aiemmin osa
Puolaa. Joten Ukrainan nykyinen alue on seurausta sen liittymisestä Neuvostoliittoon. Se on ”ommeltu
yhteen” hyvin erilaisista kappaleista. kuten Galitsiasta (Lviv), jossa on vahva Puolan, Itävallan ja Unkarin
vaikutus ja Itä-Ukrainasta, joka on hyvin venäläistä aluetta.
Sosialistinen Ukraina kehittyi erittäin voimakkaasti. Metallin ja hiilen louhintaan lisättiin ilmaillu- ja
rakettiteollisuus, petrokemia, sähkövoimateollisuus (4 ydinvoimalaa) sekä puolustusteollisuus. Osana
Neuvostoliittoa Ukraina sai paitsi suurimman osan nykyisestä alueestaan myös taloudellisesta
potentiaalistaan ja siitä tuli yksi Euroopan 10 suurimmasta taloudesta.
Neuvostoliiton hajoaminen joulukuussa 1991 aiheutti samalla Ukrainan vuosisatoja kestäneen taloudellisen
yhdentymisen katkeamisen Venäjän kanssa sekä kaikkien taloudellisten, poliittisten ja kulttuuristen siteiden
menettämisen.
Nyt se on yksi Euroopan köyhimmistä maista. Teollisuus, metallurgiaa lukuun ottamatta, on käytännössä
tuhoutunut. Ukrainan talous perustuu lainoihin lännestä ja tuloista ihmisiltä, jotka lähtivät Eurooppaan ja
Venäjälle etsimään työtä. Väestön elintaso on laskenut katastrofaalisesti ja maastamuutto on lisääntynyt
jyrkästi . Noin 10 miljoonaa ihmistä on lähtenyt (45 miljoonasta), mukana pätevimmät asiantuntijat.
Korruption ja sosiaalisen epätasa-arvon määrä on yksi maailman korkeimmista. Maa on ollut kansallisen
katastrofin partaalla.
Kiovan vallankaappaus konfliktin lietsomisen perustana
Helmikuussa 2014 Ukrainassa suoritettiin vallankaappaus Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden suoralla
avustuksella. Laillinen valta maassa kukistettiin. Uusnatsit tulivat valtaan. Myöhemmin Yhdysvallat ilmoitti
julkisesti, että se oli sijoittanut noin 5 miljardia dollaria maan vallanmuutokseen ja ”demokratian
kehittämiseen”.
Vallankaappauksen seurauksena ihmiset Länsi-Ukrainasta, Galitsiasta, jossa äärimmäisen kansallismieliset,
antisemitistiset, puolalaisvastaiset, russofobiset ja antikommunistiset tunteet ovat historiallisesti vahvoja,
ottivat vallan.
Venäjänkielisen väestön pakotettu sulautuminen alkoi. Venäjän kielen kielto ja päätös kouluopetuksen
siirtämisestä venäjästä ukrainan kielelle aiheuttivat voimakasta vastarintaa Donetskin ja Luhanskin alueilla.
Ihmiset tarttuivat aseisiin. - toukokuuta 2014 kansanäänestyksessä 87 % kansalaisista Donbassissa äänesti itsenäisyyden puolesta.
Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat syntyivät. Ei Kremlin, vaan joukkojen aloitteesta.
Useiden epäonnistuneiden LNR-DNR:n kansantasavaltojen haltuunottoyritysten jälkeen Kiovan natsit
siirtyivät terroriin. Kahdeksan vuoden jatkuvassa voimakkaiden aseiden ammuskelussa lähes 14 tuhatta
siviiliä on kuollut ja kymmeniä tuhansia vammautunut. Infrastruktuurille on aiheutunut vakavia vahinkoja.
Samaan aikaan Euroopan maat ja Yhdysvallat ovat suhtautuneet äärimmäisen välinpitämättömästi 8 vuotta
kestäneeseen venäläisten kansanmurhaan Donbasissa, näin oikeuttaen Kiovan hallinnon toimet.
Ja tänään EU ja Yhdysvallat, osoittaen ennennäkemätöntä tekopyhyyttä, puhuvat ihmisten kärsimyksistä
taistelujen aikana, mutta ovat vaiti tosiasiasta, että siviilien ihmiskilpinä käytöstä on tullut yleinen taktiikka
niille, joita he kutsuvat ”vapaustaistelijoiksi”.
Uusnatsismin kehitys Ukrainassa
Kreikkalaiset toverimme, ottaen huomioon Ukrainan tilanteen, mainitsevat vain vastahakoisesti sen
fasismisoitumisvaaran. Vaikka yksi Venäjän sotilasoperaation päätavoitteista tässä maassa on sen
denatsifiointi. Loppujen lopuksi jopa Yhdysvaltain kongressimiesten ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen
mukaan Ukrainasta on tullut kansainvälisen uusnatsismin keskus.
Tässä muutamia faktoja. Hitlerin hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon Länsi-Ukrainassa, jossa, kuten
olemme jo todenneet, äärimmäisen nationalistiset, antisemitistiset, russofobiset ja antikommunistiset tunteet
olivat alun perin voimakkaita, SS-divisioonat muodostettiin taistelemaan puna-armeijaa vastaan. Paikalliset
nationalistit, joita johti Hitlerin ihailija Stepan Bandera, alkoivat tuhota juutalaista väestöä. Ukrainassa
saksalaisten ohella banderalaisten käsissä tapettiin noin 1,5 miljoonaa juutalaista .Tämä on neljännes
kaikista holokaustin uhreista. ”Volynin verilöylyn” aikana vuonna 1944 Länsi-Ukrainassa noin 100 tuhatta
puolalaista tapettiin raa’asti. Banderalaiset tuhosivat saksalaisten mukana neuvostopartisaaneja ja polttivat
elävältä kylien asukkaita Valko-Venäjällä.
Ja heti sodan jälkeen Länsi-Ukrainan antikommunistiset ja neuvostovastaiset kapinalliset käynnistivät
Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tuella terrorin siviiliväestöä vastaan vuosina 1945–1953. Näiden vuosien
aikana banderalaiset tappoivat noin 50 tuhatta ukrainalaista. Näiden tappajien jälkeläiset ja seuraajat
nousivat valtaan vuoden 2014 vallankaappauksen jälkeen. Puolan, juutalaisvastaisen ja Venäjän vastaisen
terrorismin perinteet ovat hyvin vahvoja uusnatseilla, jotka nyt tosiasiallisesti hallitsevat Ukrainaa.
Natsi-ideologiaa on istutettu Ukrainaan. Ukrainan fasistit – sodan julmuuksien järjestäjät ja osallistujat –
tunnustetaan virallisesti kansallissankareina. Heidän symboleistaan on tullut valtion omia. Joka vuosi
järjestetään juhlallisia marsseja fasististen rikollisten kunniaksi. Kadut ja aukiot on nimetty heidän mukaansa.
Ukrainan kommunistinen puolue on ajettu maan alle. Poliitikkojen ja toimittajien pelottelu ja poliittiset
salamurhat ovat yleistyneet. Leninin muistomerkit ja kaikki, mikä liittyy Neuvostoliiton aikaan, tuhotaan.
Tällä hetkellä banderalaiset toimivat suuryritysten lyömäaseena. He hallitsevat tiukasti jokaista valtiovallan
liikettä kiristäen sitä jatkuvasti uudella vallankaappausuhalla.
Nykyinen Ukrainan valtio on luonteeltaan suurpääoman ja valtion byrokratian liitto. Sitä tukevat fasistiset
elementit. Maa on Yhdysvaltojen täyden poliittisen ja taloudellisen valvonnan alaisuudessa.
Erityisen sotilasoperaation syyt ja luonne
Marxilaisen teorian perusteella Ukrainan sotilaallista konfliktia ei voida pitää imperialistisena sotana, kuten
kreikkalaiset toverimme yrittävät todistaa. Luonteeltaan tämä on Donbassin kansallinen vapautussota. Ja
Venäjän näkökulmasta tämä on taistelua kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvaa ulkoista uhkaa vastaan.
Ei ole mikään salaisuus, että Donbassin kansanjoukot eivät pystyneet itsenäisesti vastustamaan tuhansilla
ulkomaisilla aseilla varustettua Ukrainan armeijaa vastaan. Donbassin kansantasavaltojen joukkojen tappio
olisi johtanut väistämättä venäjänkielisen väestön täydelliseen tuhoon, joista monet olivat lisäksi Venäjän
kansalaisia. Venäjän federaation perustuslain mukaisesti suojellakseen kansalaisiaan ja varmistaakseen
kansallisen turvallisuutensa Venäjä ryhtyi lain edellyttämiin toimiin, koska oli mahdotonta toimia muilla
tavoilla.
Kiova sabotoi tietoisesti neuvotteluprosessia Minskin sopimusten puitteissa Yhdysvaltojen ja Euroopan
unionin tuella.
Viime helmikuuhun mennessä Ukraina oli keskittänyt 150 000 sotilasta mukaan lukien natsipataljoonat
Donbassiin. Kiova valmistautui Yhdysvaltojen tuella ottamaan takaisin Donbassin hallintaansa sotilaallisin
keinoin.
Ukraina valmistautui yhdysvaltalaisten tukijoiden avulla tämän vuoden maaliskuun alussa aloittamaan
sotilaallisen operaation Donbassin ja Krimin valtaamiseksi. Nykyään tietoa on riittävästi näistä
suunnitelmista.
Bandera-mielinen hallinto oli valmistautunut sotaan 8 vuotta. Sotilaiden ideologista valmennusta toteutettiin
systemaattisesti suoran russofobian hengessä, luotiin voimakkaat linnoitusalueet ja armeija varustettiin
uusimmilla aseilla.
Imperialististen geopoliittisten päämäärien mukaisesti Yhdysvallat sisällytti Ukrainan systemaattisesti
sotilaallisten etujensa piiriin, teki maasta Naton keihäänkärjen, joka aikoi taistella Venäjää vastaan
”viimeiseen ukrainalaiseen sotilaaseen saakka”.
Vielä joulukuussa 2021 Venäjä kääntyi Yhdysvaltojen puoleen ehdottamalla neuvotteluja Naton
laajentamatta jättämisestä itään. USA:laiset välttelivät suoraa vastausta. Tältä osin Venäjä varoitti
tammikuussa 2022, että se joutuisi tällaisessa tilanteessa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin kansallisen
turvallisuutensa suojelemiseksi.
Samaan aikaan asiat etenivät kohti Yhdysvaltain taktisten aseiden sijoittamista Ukrainaan. Ukraina, jolla on
neljä ydinvoimalaa ja suuri tieteellinen ja tekninen potentiaali, oli aloittanut valmistelut omien ydinaseidensa
luomiseksi.
Pentagonin suojeluksessa Ukrainaan perustettiin yli 30 laboratoriota bakteriologisten aseiden kehittämiseksi.
On olemassa asiakirjoja, jotka vahvistavat näissä laboratorioissa erityisen vaarallisten tappavien sairauksien
bakteerien valmistamisen sekä niiden levittämismenetelmien tutkimuksen.
Kaikki tämä uhkasi paitsi Venäjää, myös koko ihmiskuntaa.
Väitetään, että tämä on yksinomaan imperialistien välisten ristiriitojen aihe tai kamppailu markkinoista ja
mineraaleista. Kyvyttömyys nähdä luokkakysymysten kansallista tekijää ja kansallisten kysymysten
luokkaluonnetta voi johtaa dogmatismiin.
Venäjän oligarkian kiinnostus Ukrainaa kohtaan vai sen puute?
Yrittääkseen todistaa, että sotaa käydään Venäjän oligarkkien ja porvariston etujen puolesta, Ukrainan
luonnonvarojen ja teollisen potentiaalin haltuunottoa varten, kreikkalaiset toverimme käyttävät V. I. Leninin
lausumaa sotien luonteesta irrallaan historiallisesta yhteydestään.
Väite, että Venäjän johto valmisteli Ukrainan sotilaallista valtaamista etukäteen, on kuitenkin ristiriidassa
tosiasioiden kanssa.
Venäjän Federaation johto ei aiemmin tukenut ajatusta kansanäänestyksen järjestämisestä Donbassin
kansantasavaltojen muodostamiseksi.
Minsk-2-sopimuksen mukaan Venäjä oletti, että Donbass pysyisi osana Ukrainaa, vaikkakin tietyssä määrin
autonomisena..
Venäjän johto vaati sotilasoperaation alkuun saakka Minsk-2:n toteuttamista, toisin sanoen myös Donbassin
kuulumista Ukrainaan.
Missä on valmistautuminen imperialistiseen valtaukseen?
Vuodesta 1991 lähtien Ukraina, sen teollisuus ja luonnonvarat ovat olleet Yhdysvaltojen ja EU:n monopolien
taloudellisen riiston kohteena .
Venäjän oligarkia ei ole osallistunut ”kakun jakamiseen” silloin, kun sen on katsottu kuuluvan länsimaisten
etujen piiriin.
Lisäksi Venäjän oligarkia vastusti sotilasoperaatiota Ukrainassa. Se pyrki kaikin voimin integroitumaan
maailman oligarkiaan ja joutui voimakkaan länsimaisen paineen alle, joka vaati vahvempaa vaikutusvaltaa
sen hallitukselta säilyttääkseen Venäjän länsimielisen suuntautumisen.
Lisäksi venäläiset oligarkit ovat kärsineet suuresti Venäjän sotilasoperaatiosta Ukrainassa. Heidät on
sisällytetty pakoteluetteloihin, heiltä viedään palatseja ja huviveneitä, pankkitilit jäädytetään.
Emme tunne pienintäkään myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ryöstivät Venäjää kolmen vuosikymmenen ajan,
ja nyt he menettävät saalistansa. Haluamme vain korostaa, että Venäjän oligarkia ei vain ollut kiinnostunut
sotilasoperaatiosta, vaan myös kärsi siitä. Kieltäytymällä tukemasta tätä operaatiota suurliiketoiminta menetti
paitsi omaisuutta ja rahaa myös vaikutusvaltaa Venäjän hallitsevassa eliitissä.
Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitkä luokkavoimat alun perin vastustivat Venäjän sotilaallista
operaatiota Ukrainassa. Ne olivat ennen kaikkea suuri monopolipääoma ja sen poliittiset edustajat
liberaalisessa ympäristössä. Ja myös ns. älymystö.
Tietenkin tunnustamme imperialistien välisten ristiriitojen olemassaolon. Kuten imperialististen petoeläinten
halu kaapata muiden maiden luonnon- ja energiavarat. Venäjä on ollut uhri lännen suunnitelmille tehdä
maastamme halpojen raaka-aineiden lähde. Olemme taistelleet sellaisia suunnitelmia vastaan
vuosikymmeniä. Mutta emme suinkaan usko, että Venäjä, huolimatta sen nykyisen suurpääoman voimaan
perustuvan poliittisen järjestelmänsä turmeluksesta, olisi yhtäkkiä muuttunut samaksi saalistajaksi. Ukrainan
taistelulla on pohjimmiltaan erilainen luonne, joka ei sovi dogmiin.
Kommunistisen puolueen asema
Venäjän Federaation kommunistinen puolue oli ensimmäinen, joka määritteli Ukrainassa vuoden 2014
Maidanin aikana vallan kaapanneen hallinnon olemuksen. Siten koko puolueen myöhempi toiminta rakentui
juuri meneillään olevien poliittisten prosessien luokkaolemuksen pohjalta.
Olemme olleet erittäin kriittisiä Venäjän johdon ulkopolitiikkaa kohtaan. Olemme aina tuominneet niiden
kansojen eduista tosiasiallisen piittaamattomuuden, jotka viime aikoihin asti olivat osa yhtenäistä
neuvostovaltiota.
Jos joku seuraa toimintaamme tarkasti (ja meistä näytti siltä, että kreikkalaiset toverit tunsivat hyvin
asiakirjamme), he väistämättä näkevät, että Venäjän federaation kommunistinen puolue on vuodesta 2014
lähtien jatkuvasti vaatinut Venäjää tunnustamaan Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat. Mikään muu
Venäjän poliittinen puolue ei ole tehnyt niin paljon tukeakseen Donbassin väestöä. Kannatimme alun perin
Donbassin palauttamista Venäjälle. VFKP ei ”osoita solidaarisuutta valtapuolueelle Yhtenäiselle Venäjälle ja
presidentti Putinille”, vaan ne ovat joutuneet historiallisten pakotteiden vuoksi valitsemaan polun, jota VFKP
on itsepintaisesti vaatinut kolmen vuosikymmenen ajan.
Onko tällaisessa tilanteessa reilua sanoa, että tuemme melkein sokeasti Putinin politiikkaa Ukrainassa?
Venäjän kommunistit osallistuvat aktiivisesti Donbassin kansantasavaltojen LNR-DNR:n puolustamiseen.
Sadat kommunistit taistelevat natseja vastaan osana kansantasavaltojen joukkoja. Kymmeniä kommunisteja
on kuollut tässä taistelussa. Venäjän Federaation kommunistinen puolue on lähettänyt kahdeksan vuoden
ajan näihin tasavaltoihin humanitaarista apua noin 100 saattueen verran, joiden kokonaispaino on ollut 15
tuhatta tonnia. Lisäksi VFKP on tuonut tuhansia lapsia lepoon ja hoitoon Venäjälle.
Kaikki nämä vuodet Venäjän Federaation kommunistinen puolue on vaatinut Venäjän johtoa tunnustamaan
Donbassin kansantasavaltojen itsenäisyyden.
Meille on suoraan sanoen epämiellyttävää kuulla, kuinka kreikkalaiset toverimme puhuvat halveksuen
Donbassin niin sanotuista kansantasavalloista, koska juuri nämä kansantasavallat nousivat todellisen
tahdonilmaisun seurauksena Ukrainan massoista.
LNR-DNR:n kansalaiset ovat puolustaneet kansantasavaltoja tuhansien siviilien ja heidän armeijansa
taistelijoiden hengen kustannuksella banderalaisten uusnatsien hiipivää aggressiota vastaan vaikeimman
viimeisen kahdeksan vuoden ajan.
Olennaista on se, että paitsi Venäjän armeija, myös itse Donbassin vapaaehtoiset yksiköt, joissa on erittäin
suuri kommunistien ja kaivostyöläisten osuus, taistelevat banderalaisia vastaan.
Ja missä on ”oligarkian etujen suojaaminen”? Puolustavatko toverimme, jotka asettavat henkensä joka päivä
hengenvaaraan, myös Venäjän oligarkian etuja? Vai suojelevatko he tavallisia ihmisiä, jotka joutuivat
Ukrainassa vallan kaapaneiden uusnatsien uhreiksi?
On oltava voimakasta haluttomuutta nähdä asioiden todellinen tilanne, jotta voidaan väittää, että Venäjän
Federaation kommunistinen puolue osoittaisi solidaarisuutta hallitsevalle eliitille.
Luokkapoliittisen taistelun intensiivisyys Venäjällä ei ole laantunut lainkaan. Kommunistien ja puolueen
kannattajien vainoaminen, jopa Ukrainan sotaoperaation alkamisen jälkeen, osoittaa, ettei Venäjän
Federaation kommunistisen puolueen ja nykyisen hallitsevan tahon välillä ole luokkarauhaa. Voidaan luetella
hyvin monia tapauksia, joissa toverimme joutuvat sorron kohteeksi. Ja me reagoimme ankarasti
tovereidemme vainoon.
Samalla kohdistamme nykyisen hallituksen sosioekonomisen kurssiin ankaraa kritiikkiä. Mikään puolue
Venäjällä ei voi väittää kritisoineen viranomaisia äänekkäämmin.
Yli kolmenkymmenen vuoden aikana vuoden 1991 antikommunistisen vallankaappauksen jälkeen olemme
esittäneet lukemattomia todisteita määrätietoisesta taistelustamme hallitsevaa ryhmää vastaan. Tästä syystä
puolueemme nauttii laajaa joukkojen tukea.
Venäjän Federaation kommunistinen puolue sai lähes 19 prosenttia äänistä duuman vaaleissa syyskuussa - Ja tämä tapahtui pitkään vakiintuneen vaalipetoskoneiston olosuhteissa. Olemme varmoja, että
tukemme ihmisten keskuudessa on paljon korkeampi. Ja tämä tapahtuu, koska meitä ohjaa marxilaisleninismin hengessä halu tutkia huolellisesti ihmisten etuja ja mielialaa. Tukemalla Venäjän
erikoisoperaatiota Ukrainassa kommunistinen puolue muuten ilmaisi Venäjän kansalaisten ylivoimaisen
enemmistön tahdon.
Mitä tulee väitteisiin ”flirttailusta kansallismielisten tunteiden ja kansallismielisten voimien kanssa”, olemme
ylpeitä voidessamme todeta, että Venäjän Federaation kommunistinen puolue on johtava vasemmiston
isänmaallinen voima Venäjällä.
Ja pidämme kansainvälisenä velvollisuutenamme Venäjän kansan ja muiden kansojen etujen suojaamista
vuosisatojen ajan yhdessä venäläisten kanssa eläneiden, ensisijaisesti ukrainalaisten ja valkovenäläisten
kanssa. Ja ”venäläisen maailman” tai venäläisen sivilisaation historiallisen merkityksen kieltäminen on
mielestämme aivan yhtä absurdia kuin antiikin kreikkalaisen sivilisaation suuren merkityksen kieltäminen.
Kun kreikkalainen Manolis Glezos repi alas natsien lipun Akropoliilta, häntä eivät ohjanneet vain luokkaedut,
vaan myös kreikkalaisten kansallinen ylpeys, ryhdyttäessä päättäväisesti taisteluun Saksan miehitystä
vastaan.
Maailman yhteisön asenne Ukrainan tapahtumiin
Länsimaiset poliitikot ja media, ylimielisesti ”maailman yleisenä mielipiteenä” esittäytyessään, osallistuvat
avoimesti sotaan uusnatsien puolella. Aasia, Afrikka, Lähi-Itä ja Latinalainen Amerikka, jotka tietävät
omakohtaisesti, mitä eurooppalainen ja yhdysvaltalainen uuskolonialismi on, pitävät Ukrainassa tapahtuvaa
oikeutetusti Venäjän taisteluna Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmaa vastaan.
Maat, joiden väkiluku on 60 % maailman väestöstä, joko tukevat Venäjän operaatiota tai ottavat siihen
neutraalin kannan.
Aggressiivisen kannan ottavat vain ne, jotka vuonna 1941 hyökkäsivät meitä vastaan osana natsiliittoumaa.
Nämä Euroopan maat sekä Yhdysvallat ja Iso-Britannia, jotka tekivät paljon natsien sotakoneiston
elvyttämiseksi sen tappion jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa. Nykyään Venäjä taistelee jälleen
fasismia ja sen kannattajia vastaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Venäjän Federaation kommunistinen puolue
Dimitri Dimitrijev